lauantai 4. syyskuuta 2010

Missä on parhaat mahdollisuudet selvitä?

Kuten jo tuli aiemmin mainittua, Suomeen ei kannata maailmalopun tullen jäädä. Ja ennen kuin kukaan alkaa julistaa allekirjoittanutta epäisänmaalliseksi tai paasaamaan sotiemme veteraaneista, pysähdytäänpä hetkeksi pohtimaan puhdasta maantiedettä ja biologiaa. Meistä kaikki lienevät liiankin tietoisia Suomen pohjoisesta ja kalseasta sijainnista. Kuvitelkaapa marraskuu Suomessa ilman valoa, keskuslämmitystä ja kunnollisia, vedolta suojaavia seiniä. Kuvitelkaa seuraavaksi tammikuu ja lisätkää pottiin ruokalistalle pelkkiä tölkkipapuja ja nahistuneita perunoita. Jos tämän ajatuksen jälkeen Suomeen jääminen tuntuu hyvältä idealta, olen valmis suosittelemaan arvon lukijalle Darwin-palkintoa sitten, kun vuosi apokalypsin jälkeen olet poistanut itsesi geeniperimästä.

Harvempi kaupungin kasvatti varmaankaan tietää, miten pimeää Suomessa voi olla talvella. Keskella korpea siitä saa jonkun käsityksen, mutta todennäköisesti jostain kajastaa kuitenkin asutuksen keinovaloa. Positiivisena puolena voin Lapissa käyneenä mainostaa, että tähtitaivas näyttää järkyttävän upealta täydessä pimeydessä. Negatiivisena puolena mainittakoon se, että on ihan v***n pimeää. Mikään ei onnistu. Pimeässä ei voi matkata kovin pitkiä matkoja, ei voi kirjoittaa, lukea, veistää, kutoa, ruuanlaittokin perustuu pitkälti arvailuun, ei näe kalastaa, metsästää, soutuvene ajaa karille, sudet hyökkäävät, kävelet päin karhua, kompastut kiveen paetessasi karhua, nyrjäytät nilkkasi, karhu syö pääsi ja sen jälkeen ei juuri hymyilytä.

Myönnetään, että kaikkialla maailmassa on joskus pimeää, mutta etelämpänä se pimeys ei kestä kolmea kuukautta kerrallaan. Jos maapallon lämpötila nousee kohtuullisen merkittävästi, nimenomaan pimeydestä tulee rajoittavin tekijä elämän kannalta. Suomen kasvukausi on auttamatta lyhyt, vaikka tänne saataisiin trooppinen ilmasto ympäri vuoden. Kasvit nyt vaan eivät kasva ilman kohtuullista määrää auringon säteilyä ja ilman kasveja ei ole ruokaa elättämään kovin suurta joukkoa ihmisiä. Suomen reilut viisi miljoonaa kansalaista elävät tuontiruuan sekä keinotekoisten lannotteiden, torjunta-aineiden ja taudeille herkkien hybridilajikkeiden varassa. Se nyt vaan on fakta. Jos koko Suomi hurahtaisi äkkiä ääriluomufasisteiksi, puputtaisi puolet väestöstä kohta pelkästään saksalaista tuontiviljaa. Ilman keinotekoisia lannotteita, traktoreita, kasvihuoneita ja sen sellaista Suomen maaperä ei varmasti elättäisi koko nykyistä väestöä. Fiksu antaa periksi, eikä jää tänne tappelemaan verissä päin ja keripukin näivettämänä viimesyksyisistä perunoista.

Minne siis? Tähän ei oikeastaan ole vain yhtä oikeaa vastausta, mutta karkeasti suunnan voisi määrittää kahdella yksinkertaisella suuntaviivalla:
1. Kohti päiväntasaajaa.
2. Poispäin katastrofin keskuksesta tai keskuksista.
Tähän yksinkertaisuus oikeastaan loppuukin, sillä kohta kaksi voi aiheuttaa yllättäviä vaikeuksia. Viime tekstissä lyttäsin ydinkatastrofin apokalypsin aiheuttajana, mutta ydinvoima voi silti aiheuttaa yllättäviä hankaluuksia post-apokalypsiajan ihmisille. En oli kovin perehtynyt ydinvoimaloiden toimintaan, mutta käsittääkseni niiden pitäisi toimia kohtuudella ja hiipua hiljalleen, jos kukaan ei niitä hoida. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö ne voisi poksahdella. Villinä veikkauksena voisin heittää, että erityisesti itänaapurin voimaloihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella ja kiertää ne kohtuullisen kaukaa.

Toisen ongelman aiheuttaa katastrofin määritelmä. Kun resursseista alkaa olla pulaa, katastrofin riittää todennäköisesti aiheuttamaan ainoastaan liian iso joukko lajitovereita liian pienellä alueella. Ihmisten perusluonne ja primitiivinen agressio lienevät itsestään selvyyksiä, mutta pääasiassa lajitoverit aiheuttavat vaaran tarttuvien tautien vuoksi. Yllättävän suuri osa ihmisille vaarallisista tai haitallisista bakteereista tarttuu ns. feko-oraalista reittiä eli suomeksi kakasta suuhun -menetelmällä. Kuulostaako kakan syöminen epätodennäköiseltä? Mietitäänpä tilannetta, jossa ihmisillä on pulaa juomavedestä eivätkä vessat toimi. Tuleeko silloin ensimmäisenä mieleen pestä kädet tarpeilla käymisen jälkeen? Ja jos tuleekin, onko siitä mitään hyötyä, koska todennäköisesti kukaan ei ole niin toope, että käyttäisi viimeisen juomakelpoisen vetensä moiseen. Vesi saastuu erittäin helposti ulosteilla, jos ei tehdä järkkyä määrää töitä niiden erillään pitämiseksi (vrt. nykyaikaiset vedenpuhdistuslaitokset, putkimiesten uuttera työkunta, Päijännetunneli ja ne miljoonat ja taas miljoonat eurot, joita näihin on upotettu). Yksinkertaisin tapa välttää tartunnat on yrittää huolehtia hygieniastaan ja kiertää lajitoverilaumat mahdollisimman kaukaa.

Kaikkien näiden perusteella haluaisimme siis asettua paikkaan, jossa on tarpeeksi valoa, hedelmällinen maaperä, puhdasta tai puhdistamiskelpoista juomavettä ja jonne kovin moni muu ei tajua lähteä. Listaan voisi vielä lisätä kohtuullisen viileän ilmaston. Miksikö? Pääsemme jälleen ystäviimme tauteihin. Yleisesti ottaen pöpöt pitävät lämpimästä ja kosteasta. Lisäksi suhteellisen monet taudinaiheuttajat pitävät vektoreista eli esimerkiksi verta imevistä hyönteisistä tai loisista. Esimerkiksi malaria tulee todennäköisesti riistäytymään täysin käsistä apokalypsin aikoina. Siksi, rakkaat lukijat, me Valmistautujat haluamme etsiytyä paikkaan, jossa on mahdollisimman ikävät olot ötököille ja loisille. (Ei myöskään kannata unohtaa tässä yhteydessä, miten sanoinkuvaamattoman luotaantyöntäviä loiset ovat. Yäk.) Suhteellisen viileä ja kuiva ilmasto on tällöin paras valinta.

Jos yritetään pysyä manneryhteydessä, lähinpämmäksi ylläkuvattua saattaisi päästä esimerkiksi Keski-Aasiassa, Kirgisian, Turkmenistanin ja Usbekistanin alueella. Kukaan ei varmasti lähtisi sinnepäin! Länsi-Kiina voisi myös olla kohtuullisen hyvä arvaus sopivaksi alueeksi. Jos haikailee jotain lämpimämpää, niin miksei jokin keidas esimerkiksi Saharassa tai Kalaharissa kelpaisi myös. Allekirjoittanut ajatteli etsiä jonkin kirkkaan järven Kaspianmeren itäpuolelta mielellään mahdollisimman etelästä ja perustaa sinne viljelijäkylän possensa kanssa. Tervetuloa vaan käymään sitten apokalypsin tuolla puolen, kunhan muistatte tuoda kauppatavaraa mukananne. Niin ja pestä kätenne.

2 kommenttia:

  1. Länsi-Kiinassa on ihan pimpsan kylmää. Ja aavikkoista. Kaikin puolin ikävää seutua, eikä asiat takuulla parane ilmastonmuutoksen tai muun upean katastrofian vaikutuksesta.

    VastaaPoista
  2. Huomasin tuon itsekin, kun vilkaisin google mapsin satelliittiversiossa kyseistä aluetta. Näkee kyllä kauniisti, kummalle puolelle Himalajaa sadepilvet jäävät. Toinen puoli oli vihreä ja toinen ei, ja se epävihreämpi puoli ei liene viljelyn kannalta kauhean kätevä paikka :P. Pitäisi siis varmaan muutta toi Nepalin, Bhutanin ja Pakistanin pohjoispuoleksi.

    VastaaPoista