Ihmisluonnon ihanuuden huomioonottaen ensimmäinen järjestäytyneen sivilisaation romahtamista seuraava asia on silmitön ryöstely. Kun esivalta menettää otteensa ja viidakon lait palaavat ainoiksi noudatettaviksi ohjenuoriksi, kuka tahansa voi vihdoin omistaa mitä tahansa haluaa. Kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan, mitä hamstraa. Taulutelkkarit kannattaa ehkä suosiolla jättää sinne Citymarketin hyllyyn, sillä ilman tv-toimitusta tai sähköä sillä ei tee juuri mitään. Monista elämisen kannalta järkevistäkin asioista tulee todennäköisesti pulaa, joten mistä sitten kannattaa rynnätä tappelemaan? Itsestäänselvyydet ovat itsestäänselvyyksiä, joten ei nyt paneuduta ihan hirveästi esimerkiksi säilykkeiden ja näkkileivän ihanuuteen (paitsi että muistakaa lapset, että otatte purkinavaajan mukaan). Myöskin visiitti lähimpään Partioaittaan teltta, makuupussi tms. mielessä on ihan hyvä idea. Mutta katsotaanpa nyt vähän kauemmas tulevaisuuteen. Mistä asioista tulee ihan oikeasti olemaan evolutiivisesti hyötyä.
Lääkkeet
Lääkkeistä tulee aika nopeasti kohtalaisen arvokasta kauppatavaraa, kun jo paljon mainostetut ystävämme bakteerit pääsevät bailaamaan ilman länsimaista hygieniaa. Siis: antibiootteja. Henkilökohtaisesti tunkisin lääketukkuun etsimään injektioversioita mukaan ainakin jokusen pullon. Ei suinkaan siksi, että aikoisin tökkiä ketään neulalla vaan siksi, että injektiopullossa on yleensä isommat voltit kuin tableteissa. Esimerkiksi lehmäkoko penisilliiniä riittää useammalle ihmiselle kuin pakettiin V-peniä ja vie saman verran tilaa. Jos ei tiedä antibiooteista mitään eikä mukana ole lääketieteen ammattilaista, kannattaa ottaa mieluummin paria laatua runsaasti kuin kaikkea vähän. Miksikö? Jos mukana on pelkkiä pinkkejä tabletteja ja joku sattuu vetäisemään niitä reippaammin ja kuolee, on sama skenaario huomattavasti helpompi välttää, jos mukana on pelkkiä pinkkejä pillereitä eikä turkooseja, valkoisia, keltaisia, kulmikkaita, pyöreitä, kapseleita... Lisäksi pärjää paljon vähemmällä lähdemateriaalilla. Toiset kaksi tärkeintä mukaantemmattavaa lääkettä ovat mielestäni kortisoni ja kipulääkkeet. Kortisoni on kovaa kauppatavaraa apokalypsin ensimmäisessä vaiheessa, jossa pitkäaikaissairaat (esim. astmaatikot) eivät ole vielä heittäneet lusikkaansa nurkkaan. Kipulääkkeet taas, no, ne hoitavat kipua. Oletko nainen? Kuvittele synnytys ilman minkäänlaista kivunpoistoa. Mitä olisit tällöin valmis maksamaan yhdestä buranasta? Oletko mies? Kysy vaimoltasi. Oletko homo? Kysy äidiltäsi. Oletko orpo homo? No, kysy facebookissa. Jos et ole facebookissa, niin iso, iso kunnianosoitus siitä. Tällöin voit paremman puutteessä kysyä vaikka minulta, jos et ylempään viitaten fiksuna ihmisenä vastausta jo päätellyt.
Kirjat
Erityisesti ja ehdottomasti kannattaa ottaa mukaan, säilöä ja vaalia kirjoja ja lukutaitoa. Usko minua, sillä teet palveluksen tuleville sukupolville. Harkintaa kannattaa kuitenkin hieman käyttää. Jos keskitytään toistaiseksi järkeviin ja käyttökelpoisiin kirjoihin, kannattaa etsiä niteitä suunnillen seuraavilla ohjenuorilla:
Jos oletetaan, että alkajaisiksi on helpointa palata metsästäjä-keräilijäksi, kannattaa hankkia kirjoja, jotka tekevät muutoksen mahdollisimman helpoksi. Esimerkiksi sieniä on paljon helpompi opetella tuntemaan sienikirjan avustuksella kuin yrityksen ja erehdyksen kautta. Kalastaminen on sinällään kohtuullisen yksinkertaista, mutta jo pelkästään vavan, kohon ja ongenkoukun vääntäminen tyhjästä käyttäen luuta, puuta tai vastaavaaa materaalia ei välttämättä onnistu ilman jonkinlaista "Kivikausi Tahmanäpeille" -opasta. Ansastaminen onnistuu myös aika yksinkertaisin välinein, mutta jokin "Rautakauden ansat värikuvina" helpottaa silti elämää erityisesti, jos mukana ei ole yhtään metsästäjää. Suunnistamista helpottavat huomattavasti karttakirjat, purjehtimista purjehdusoppaat jne. Lisäksi esimerkiksi saippuan tekeminen on hyvä pystyä tarkistamaan jostakin, sillä ainakaan allekirjoittaneella ei ole mitään heittää lonkalta.
Tietotaito
Kyllä tätäkin vielä löytyy maailmasta. Jokainen osaa jotakin. Kannattaa siis valita possensa tarkoin. Mutta perehdytään tähän tarkemmin myöhemmin.
maanantai 27. syyskuuta 2010
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Kulkuneuvovaihtoehtoja
Etelään on pitkä matka ja kävellen ei pitkälle painella ainakaan kovin nopeasti eikä kovin raskaan kuorman kanssa. Kulkuneuvo on erittäin tärkeä väline muutenkin, sillä tuskin kukaan haluaa paluuta Keski-Ajan tilanteeseen, jossa koko elämä vietettiin lähimmän 30 kilometrin sisässä ja puoliso oli kauimmillaan pikkuserkku. Kun apokalypsi on varmistunut, mihin siis ryntäämme me fiksut, jotka olemme jo valmistautuneet asiaan?
Autotalliin?
Lyhyellä tähtäimellä ihan hyvä idea, mutta muuttuu nopeasti huonoksi bensatankin tyhjentyessä. Tämän idean ovat todennäköisesti saaneet lähestulkoon kaikki muutkin, joten bensasta tulee muutaman tunnin kuluttua melkoinen tappelu. Sinällään autolla pääsee kyllä hyvään ja nopeaan alkuun, mutta ajomatkan määränpää kannattaa pohtia tarkasti ja valmistautua henkisesti hylkäämään oma rakas peltilehmä heti, kun bensa loppuu tai vaihtoehtoinen kulkuväline löytyy. Tätä erityisesti (sosiaaliseen konstruktiioon luottaen) miespuolisia ihmisiä riipaisevaa hetkeä helpottaa, jos ei ole juuri tuhlannut valtavaa määrää kylmää käteistä uudenkarheaan urheilubemariin. Autokaupoilla käydessä kannattaa siis aina pitää mielessä myös maailmanlopun mahdollisuus ja laittaa ehkä sittenkin mieluummin rahansa kiinni siihen hieman taloudellisempaan, luotettavampaan ja hieman vähemmän lämpimiä, yksipuolisia kiintymyksentunteita herättävään hyrysysyyn. Tällöin myös taloudellinen menetys tulee olemaan huomattavasti pienempi, joskin rahanmenolla lienee tässä kohdin enää ainoastaan henkistä merkitystä. Ihmiskunnan luhistuttua raha tulee nimittäin mitä todennäköisimmin menettämään arvonsa muuna kuin paperina ja suhteellisen puhtaan metallin lähteenä jos nyt ei tunneissa niin viimeistään päivissä.
Pyöräkellariin?
Kestävämpi ja pitkällä tähtäimellä parempi vaihtoehto. Pyörällä pääsee kohtuullisen pitkälle suhteellisen järkevässä ajassa. Polkupyörään on mahdollista hankkia tai nikkaroida myös peräkärry, jolloin mukaan otettavan tavaran määrää voi kasvattaa merkittävästi. Jos aikoo lähteä etsimään parempia asuinmaita polkupyörällä, kannattaa kuitenkin varautua jonkin verran. Ensinnäkin pyörän tyyppiin kannattaa kiinnittää jonin verran huomiota suhteessa omaan tai possensa mekaanikon kykyihin. 50-vaihteisessa maastopyörässä on se hyvä puoli, että ei ole niin sidottu teihin. Apokalypsissa teiden kunnossapito luonnollisesti loppuu kuin seinään ja vaikka esimerkiksi Suomessa tiet todennäköisesti pysyvät pyöräilijälle käyttökelpoisina vuosikausia, sama ei välttämättä päde jo alunperin huonokuntoisiin teihin Huitsinnevadassa. Maastopyörän huono puoli on, että 50 vaihdetta ja huippu-upea käsijarru hajoavat paljon todennäköisemmin kuin vaihteeton mummopyörä. Jos pyörän osaa itse huoltaa, tämä ei luonnollisesti ole ongelma. Jos taas kuuluu meihin tavallisiin poropeukaloihin, luotettava, vaihteeton, yksinkertainen ja kestävä Jopo tai muu mummopyörä on todennäköisesti pitkällä tähtäimellä paras vaihtoehto.
Mukaan kannattaa ottaa pyörän huollon kannalta välttämättömät työkälut, pumppu, kuminpaikkaussettejä ja jokin pieni huolto-ohjevihkonen tai vastaavasti sisällyttää posseensa joku minimissään välttävä insinööri tai mekaanikko. Ei kuitenkaan liene maailmanloppu (juu, tämä oli sanaleikki, heh heh) jos jotai unohtuu. Kun suurin osa muista ihmiskunnan edustajista tappelee bensasta ja autokorjaamojen sisällöstä, polkupyöräkorjaamot, pyöräkellarit ja Biltemojen polkupyöräosastot pysyvät todennäköisesti suhteellisen koskemattomina. Koska perus pyöränkorjaustavarat ovat melko arvottomia, ne välttynevät myös välittömästi anarkiaa seuraavasta ahneusryöstelystä koskemattomina. Varaosia on näin ollen todennäköisesti mahdollista hormia myös matkan varrelta.
Bussiasemalle/juna-asemalle/lentokentälle?
Heko heko. Seuraava.
Lähitalliin?
Jos tietää jotain hevosten käsittelystä ja hoidosta, ei lainkaan huonompi vaihtoehto. Hevosella ei pääse kovin lujaa ainakaan pitkiä matkoja kerrallaan, mutta mukaan otettavan tavaran määrän voi moninkertaistaa ja hevoskyydillä pääsee kuitenkin pidemmälle ja nopeammin kuin apostolinkyydillä. Kannattaa nähdä sen verran vaivaa, että etsii jostain kohtalaisen tilavat ja kestävät kärryt. Hevonen pystyy vetamään enemmän kuormaa kuin kantamaan selässään ja jos jokaiselle ottaa mukaan oman ratsun (olettaen, että posse koostuu useammasta kuin 1-2 ihmisestä), hevosten ruokkimisesta tulee hankalaa. Kaikkien tehokkain hevosmäärä on noin kaksi. Näin yksi hevonen voi vetää ja toinen on lepovuorossa tai tarvittaessa toista hevosta voi käyttää ratsuna, jos tarvitsee päästä nopeasti jonnekin tai tiedustella reittiä.
Hevosen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä siitä riippuu huomattavan paljon. Valinnassa kannattaa painottaa voimaan, kestävyyteen, terveyteen ja luonteeseen. Ensinnäkin sukupuoleksi kannattaa valita ensisijaisesti ruuna ja toissijaisesti tamma. Ruunat ovat enimmäkseen leppoisia ja helppoja käsitellä. Tammat ovat joskus (erityisesti kiima-aikaan) varsinaisia narttuja ja orit ovat, no, oriita. Toisekseen kannattaa kiinnittää huomiota hevosen ikään. Liian nuori voi olla arvaamaton, koulutukseltaan keskeneräinen ja kehittymätön, liian vanha taas sairastuu helpommin. Noin 7-10 -vuotias hevonen on luotettavin valinta. Rodussa kannattaa ehdottomasti suosia työhevostaustaa. Työhevosilla on vetäminen ja kulkupelinä toimiminen verissä, ne ovat kestävämpiä kuin urheilu- ja vapaa-aikahevoset ja niillä on työälyä. Suomessa tämä tarkoittanee pääasiassa suomenhevosta, tuota pientä mutta pippurista, älykästä, voimakasta ja vähään tyytyvää sisupussia, jolla jo esi-isämme raivasivat soita, kaatoivat metsää ja sotivat vaihtelevalla menestyksellä. Suomenhevonen, siinä kulkupelisi maailmanlopun tullen. Pienen pienenä varoituksena kannattanee mainita, että sisukkuus ja älykkyys saattavat joskus esitellä itsensä hevosen luonteessa. Varsinkin jos ei ole hevosmiestaidoiltaan erityisen kokenut, kannattaa hevoseen tutustua vähän ennen sen valjastamista kärryjen eteen. Jos hevonen selvästi tajuaa itse olevansa käsittelijäänsä fiksumpi, kannattaa ehkä sittenkin valita naapurikarsinan tasaisempiluonteinen puoliverinen.
Viimeisenä mainintana todettakoon, että apokalypsin tullen eläinten ystävä avaa kaikkien karsinoiden ovet, poistaa hevosilta riimut ja muut remmit ja jättää tallin oven sepposen selälleen lähtiessään itse kohti etelää.
Lähinavettaan?
Vitsi? Ei missään nimessä! Lehmä ei ole yhtään sen huonompi vaihtoehto kärryn eteen kuin hevonenkaan. Itse asiassa kesy lehmä on jossain määrin jopa hevosta parempi vaihtoehto. Hevonen ja lehmä ovat kuin avoferrari ja farmaritoyota (semmoinen vanha kunnon toyota, ei nykyaikainen Hajo Siko Toyo Tasi). Hevonen menee suhteellisen herkästi rikki. Hevosen ruuansulatuskanava on kohtuullisen tiukka ravinnostaan ja esimerkiksi niukalla ravinnolla hevosen suolisto voi lakata täysin toimimasta, jolloin peli on hevosen kannalta menetetty. Hevosen jalat ovat myös hyvin herkät, hevonen ei kestä tauteja kovin hyvin ja ovat herkkiä esimerkiksi verenmyrkytykselle. Lehmät sen sijaan ovat evolutiivisesti huomattavasi nerokkaampia. Lehmän ruuansulatussysteemi pystyy hajottamaan lähestulkoon minkälaista kasviainesta tahansa ja lehmä tulee tarvittaessa toimeen melkoisen vähällä. Lehmän vastustuskyky kestää lähes mitä vain ja lehmän jalat ovat hyvinkin kestävää tavaraa. Lisäksi lehmä tuottaa ruokaa: maitoa ja vasikoita.
Autovertaus toimii siinäkin mielessä, että lehmä on hevosta hitaampi. Lehmä märehtii mielellään makuultaan ja koska lehmä märehtii suurimman osan hereilläoloajastaan. lehmä myös mielellään makaa suurimman osan hereilläoloajastaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä muodostu ongelmaksi, sillä lehmä pystyy märehtimään myös seisaaltaan. Apokalypsin tullen lehmiä voi olla myös helpompi saada käsiinsä kuin hevosia, sillä yhdellä omistajalla on usein kymmeniä lehmiä kun taas yhdellä hevosella on parhaimmillaan kymmeniä omistajia.
Lehmän valinnassa luonne on kohtuullisen merkittävä tekijä. Lehmän tulee olla tottunut käsittelyyn ja suhtautua ihmiseen luottavaisesti ja lempeästi. Lehmän kanssa tämä ei ole niin itsestään selvää kuin hevosen. Lehmässä kannattaa kiinnittää myös huomiota ikään, tosin hieman eri tavalla kuin hevosen kanssa. Lehmät on jalostettu tuottamaan mahdollisimman paljon maitoa mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa huippulehmillä parhaimmillaan 40 litraa maitoa yhdellä lypsykerralla. Sellaisen maitomäärän värkkäämiseen tarvitsee ensinnäkkin huomattavasti enemmän kuin 40 litraa vettä, hillittömän määrän energiaa sekä valtavan määrän kalsiumia ja muita mineraaleja, vitamiineja ja tolkuttoman kasan proteiinia. Lienee itsestään selvää, että apokalypsin tullen tuollaisen ruoka- ja vesimäärän tarjoaminen lehmälle on mahdotonta. Lisäksi korkea tuotanto altistaa jopa lehmän rautaisen immuunipuolustuksen taudeille ja puutoksille. Parasta ja palkituinta lypsymestaria ei siis kannata valita matkalle maailmanlopun tuolle puolen.
Yleensä tilalta löytyy jostakin lehmien siemennyskansion nimellä kulkeva mappi. Tästä mapistä näkee lehmien poikimiskerrat, siemennyskerrat ja kääntöpuolelta kaikki eläinlääkärin antamat hoidot ja lääkitykset. Jos etsit itsellesi vetojuhtaa, yritä löytää eläin, jonka kohdalla on löydettävissä vähintään 3 onnistunutta poikimista ja mahdollisimman vähän mahdollisimman mitättömiä merkintöjä lääkityksistä. Katso myös siemennyskerrat, sillä lehmän olisi hyvä olla myös hedelmällinen, jos siitä haluaa tulevaisuudessa saada maitoa. Mieluimmin kannattaa valita eläin, joka on lypsykauden loppupuolella tai ummessa (eli toisin sanoen edellisestä poikimisesta on jo aikaa vähintään 4-5 kuukautta). Tällöin lehmä ei tarvitse niin paljon ruokaa. Joka tapauksessa lehmä on viisainta umpeuttaa, sillä vaikka maitoa voikin käyttää ruuaksi, lypsäminen vie aikaa ja lehmä tuhlaa energiaansa maidon tuottamiseen. Lisäksi lypsy huonolla hygienialla altistaa utaretulehdukselle, mikä voi olla lehmän loppu. Jos lehmä on siemennetty ja todettu tiineeksi, kannattaa laskea vasikan oletettu syntymisaika. Lehmä kantaa 9 kuukautta. Viimeisillään raskaana olevaa eläintä ei jo eettisessä mielessä kannata valjastaa kuorman eteen.
Jos valittavana on maatiaisrotuisia lehmiä, kannattaa valita sellainen. Maatiasrodut ovat kestävämpiä kuin viimeisenpäälle jalostetut mustankirjavat holstein-friisiläiset ja ruskeankirjavat ayshiret. Suomessa tämä tarkottaa käytännössä täysvalkoisia, pieniä lapinlehmiä, täysruskeita ja pieniä länsisuomenkarjan lehmiä tai valkoisen ja ruskean kirjavia, pieniä kyyttöjä eli itäsuomenkarjan lehmiä. Suppean kokemuspohjani perusteella suosisin itse länsisuomenkarjaa, sillä niiden luonne on paljon tasaisempi kuin kahden virkasiskonsa. Jälleen kerran eläinten ystävä jättää lehmille auki mahdollisuuden selvitä hengissä edes vähän pidempään ja avaa kaikki ukset ulkomaailmaan.
Lähimmälle purjehduskerholle?
Jos joku possesta osaa purjehtia, ei yhtään huono vaihtoehto. Purjeveneellä pääsee pitkälle tuulesta riippuen nopeasti tai vähemmän nopeasti. Purjeiden voimalla "löydettiin" amerikka ja monet muut paikat kauan ennen höyrykoneen keksimistä. (Miksi löydettiin heittomerkeissä? No siksi, että näiden "uusien" mantereiden kadoksissaolo on mielestäni aina ollut vähän kyseenalaista.) Purjeveneeseen voi lastata eniten tavaraa ylläolevista vaihtoehdoista ja esimerkiksi polkupyörät mahtuvat mukaan mainiosti. Etelään päin kulkeminen on helppoa, muihin ihmisiin törmääminen vahingossa epätodennäköistä ja merestä saa edes jonkinlaista syömäkelpoista kalaa kaikkialta. Juomaveden hankkiminen on oikeastaa ainoa asia, joka on todennäköisesti purjeveneellä hankalampaa kuin muilla tavoin, mutta se nyt tulee olemaan hankalaa joka tapauksessa. Purjevene on ehdottomasti näistä mielestäni paras vaihtoehto. Kannattaa siis hankkiutua hyviin väleihin jonkun suomenruotsalaisen tai wannabe-suomenruotsalaisen kanssa jo hyvissä ajoin.
Ylläolevia vaihtoehtoja voi hyvin myös yhdistellä. Esimerkiksi hevonen ja lehmä tai hevonen ja polkupyörä toimivat todennäköisesti hyvin yhdessä. Lehmä ja purjevene taas eivät. Joka tapauksessa valitsi kulkuneuvoksi minkä hyvänsä, kannattaa panikointi jättää tässä tapauksessa muille. Maailma loppui jo, kiirettä ei siis ole. Oleellisten asioiden hamstraamisessa sen sijaan on kiire, mutta perehdytään siihen myöhemmin.
Autotalliin?
Lyhyellä tähtäimellä ihan hyvä idea, mutta muuttuu nopeasti huonoksi bensatankin tyhjentyessä. Tämän idean ovat todennäköisesti saaneet lähestulkoon kaikki muutkin, joten bensasta tulee muutaman tunnin kuluttua melkoinen tappelu. Sinällään autolla pääsee kyllä hyvään ja nopeaan alkuun, mutta ajomatkan määränpää kannattaa pohtia tarkasti ja valmistautua henkisesti hylkäämään oma rakas peltilehmä heti, kun bensa loppuu tai vaihtoehtoinen kulkuväline löytyy. Tätä erityisesti (sosiaaliseen konstruktiioon luottaen) miespuolisia ihmisiä riipaisevaa hetkeä helpottaa, jos ei ole juuri tuhlannut valtavaa määrää kylmää käteistä uudenkarheaan urheilubemariin. Autokaupoilla käydessä kannattaa siis aina pitää mielessä myös maailmanlopun mahdollisuus ja laittaa ehkä sittenkin mieluummin rahansa kiinni siihen hieman taloudellisempaan, luotettavampaan ja hieman vähemmän lämpimiä, yksipuolisia kiintymyksentunteita herättävään hyrysysyyn. Tällöin myös taloudellinen menetys tulee olemaan huomattavasti pienempi, joskin rahanmenolla lienee tässä kohdin enää ainoastaan henkistä merkitystä. Ihmiskunnan luhistuttua raha tulee nimittäin mitä todennäköisimmin menettämään arvonsa muuna kuin paperina ja suhteellisen puhtaan metallin lähteenä jos nyt ei tunneissa niin viimeistään päivissä.
Pyöräkellariin?
Kestävämpi ja pitkällä tähtäimellä parempi vaihtoehto. Pyörällä pääsee kohtuullisen pitkälle suhteellisen järkevässä ajassa. Polkupyörään on mahdollista hankkia tai nikkaroida myös peräkärry, jolloin mukaan otettavan tavaran määrää voi kasvattaa merkittävästi. Jos aikoo lähteä etsimään parempia asuinmaita polkupyörällä, kannattaa kuitenkin varautua jonkin verran. Ensinnäkin pyörän tyyppiin kannattaa kiinnittää jonin verran huomiota suhteessa omaan tai possensa mekaanikon kykyihin. 50-vaihteisessa maastopyörässä on se hyvä puoli, että ei ole niin sidottu teihin. Apokalypsissa teiden kunnossapito luonnollisesti loppuu kuin seinään ja vaikka esimerkiksi Suomessa tiet todennäköisesti pysyvät pyöräilijälle käyttökelpoisina vuosikausia, sama ei välttämättä päde jo alunperin huonokuntoisiin teihin Huitsinnevadassa. Maastopyörän huono puoli on, että 50 vaihdetta ja huippu-upea käsijarru hajoavat paljon todennäköisemmin kuin vaihteeton mummopyörä. Jos pyörän osaa itse huoltaa, tämä ei luonnollisesti ole ongelma. Jos taas kuuluu meihin tavallisiin poropeukaloihin, luotettava, vaihteeton, yksinkertainen ja kestävä Jopo tai muu mummopyörä on todennäköisesti pitkällä tähtäimellä paras vaihtoehto.
Mukaan kannattaa ottaa pyörän huollon kannalta välttämättömät työkälut, pumppu, kuminpaikkaussettejä ja jokin pieni huolto-ohjevihkonen tai vastaavasti sisällyttää posseensa joku minimissään välttävä insinööri tai mekaanikko. Ei kuitenkaan liene maailmanloppu (juu, tämä oli sanaleikki, heh heh) jos jotai unohtuu. Kun suurin osa muista ihmiskunnan edustajista tappelee bensasta ja autokorjaamojen sisällöstä, polkupyöräkorjaamot, pyöräkellarit ja Biltemojen polkupyöräosastot pysyvät todennäköisesti suhteellisen koskemattomina. Koska perus pyöränkorjaustavarat ovat melko arvottomia, ne välttynevät myös välittömästi anarkiaa seuraavasta ahneusryöstelystä koskemattomina. Varaosia on näin ollen todennäköisesti mahdollista hormia myös matkan varrelta.
Bussiasemalle/juna-asemalle/lentokentälle?
Heko heko. Seuraava.
Lähitalliin?
Jos tietää jotain hevosten käsittelystä ja hoidosta, ei lainkaan huonompi vaihtoehto. Hevosella ei pääse kovin lujaa ainakaan pitkiä matkoja kerrallaan, mutta mukaan otettavan tavaran määrän voi moninkertaistaa ja hevoskyydillä pääsee kuitenkin pidemmälle ja nopeammin kuin apostolinkyydillä. Kannattaa nähdä sen verran vaivaa, että etsii jostain kohtalaisen tilavat ja kestävät kärryt. Hevonen pystyy vetamään enemmän kuormaa kuin kantamaan selässään ja jos jokaiselle ottaa mukaan oman ratsun (olettaen, että posse koostuu useammasta kuin 1-2 ihmisestä), hevosten ruokkimisesta tulee hankalaa. Kaikkien tehokkain hevosmäärä on noin kaksi. Näin yksi hevonen voi vetää ja toinen on lepovuorossa tai tarvittaessa toista hevosta voi käyttää ratsuna, jos tarvitsee päästä nopeasti jonnekin tai tiedustella reittiä.
Hevosen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä siitä riippuu huomattavan paljon. Valinnassa kannattaa painottaa voimaan, kestävyyteen, terveyteen ja luonteeseen. Ensinnäkin sukupuoleksi kannattaa valita ensisijaisesti ruuna ja toissijaisesti tamma. Ruunat ovat enimmäkseen leppoisia ja helppoja käsitellä. Tammat ovat joskus (erityisesti kiima-aikaan) varsinaisia narttuja ja orit ovat, no, oriita. Toisekseen kannattaa kiinnittää huomiota hevosen ikään. Liian nuori voi olla arvaamaton, koulutukseltaan keskeneräinen ja kehittymätön, liian vanha taas sairastuu helpommin. Noin 7-10 -vuotias hevonen on luotettavin valinta. Rodussa kannattaa ehdottomasti suosia työhevostaustaa. Työhevosilla on vetäminen ja kulkupelinä toimiminen verissä, ne ovat kestävämpiä kuin urheilu- ja vapaa-aikahevoset ja niillä on työälyä. Suomessa tämä tarkoittanee pääasiassa suomenhevosta, tuota pientä mutta pippurista, älykästä, voimakasta ja vähään tyytyvää sisupussia, jolla jo esi-isämme raivasivat soita, kaatoivat metsää ja sotivat vaihtelevalla menestyksellä. Suomenhevonen, siinä kulkupelisi maailmanlopun tullen. Pienen pienenä varoituksena kannattanee mainita, että sisukkuus ja älykkyys saattavat joskus esitellä itsensä hevosen luonteessa. Varsinkin jos ei ole hevosmiestaidoiltaan erityisen kokenut, kannattaa hevoseen tutustua vähän ennen sen valjastamista kärryjen eteen. Jos hevonen selvästi tajuaa itse olevansa käsittelijäänsä fiksumpi, kannattaa ehkä sittenkin valita naapurikarsinan tasaisempiluonteinen puoliverinen.
Viimeisenä mainintana todettakoon, että apokalypsin tullen eläinten ystävä avaa kaikkien karsinoiden ovet, poistaa hevosilta riimut ja muut remmit ja jättää tallin oven sepposen selälleen lähtiessään itse kohti etelää.
Lähinavettaan?
Vitsi? Ei missään nimessä! Lehmä ei ole yhtään sen huonompi vaihtoehto kärryn eteen kuin hevonenkaan. Itse asiassa kesy lehmä on jossain määrin jopa hevosta parempi vaihtoehto. Hevonen ja lehmä ovat kuin avoferrari ja farmaritoyota (semmoinen vanha kunnon toyota, ei nykyaikainen Hajo Siko Toyo Tasi). Hevonen menee suhteellisen herkästi rikki. Hevosen ruuansulatuskanava on kohtuullisen tiukka ravinnostaan ja esimerkiksi niukalla ravinnolla hevosen suolisto voi lakata täysin toimimasta, jolloin peli on hevosen kannalta menetetty. Hevosen jalat ovat myös hyvin herkät, hevonen ei kestä tauteja kovin hyvin ja ovat herkkiä esimerkiksi verenmyrkytykselle. Lehmät sen sijaan ovat evolutiivisesti huomattavasi nerokkaampia. Lehmän ruuansulatussysteemi pystyy hajottamaan lähestulkoon minkälaista kasviainesta tahansa ja lehmä tulee tarvittaessa toimeen melkoisen vähällä. Lehmän vastustuskyky kestää lähes mitä vain ja lehmän jalat ovat hyvinkin kestävää tavaraa. Lisäksi lehmä tuottaa ruokaa: maitoa ja vasikoita.
Autovertaus toimii siinäkin mielessä, että lehmä on hevosta hitaampi. Lehmä märehtii mielellään makuultaan ja koska lehmä märehtii suurimman osan hereilläoloajastaan. lehmä myös mielellään makaa suurimman osan hereilläoloajastaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä muodostu ongelmaksi, sillä lehmä pystyy märehtimään myös seisaaltaan. Apokalypsin tullen lehmiä voi olla myös helpompi saada käsiinsä kuin hevosia, sillä yhdellä omistajalla on usein kymmeniä lehmiä kun taas yhdellä hevosella on parhaimmillaan kymmeniä omistajia.
Lehmän valinnassa luonne on kohtuullisen merkittävä tekijä. Lehmän tulee olla tottunut käsittelyyn ja suhtautua ihmiseen luottavaisesti ja lempeästi. Lehmän kanssa tämä ei ole niin itsestään selvää kuin hevosen. Lehmässä kannattaa kiinnittää myös huomiota ikään, tosin hieman eri tavalla kuin hevosen kanssa. Lehmät on jalostettu tuottamaan mahdollisimman paljon maitoa mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa huippulehmillä parhaimmillaan 40 litraa maitoa yhdellä lypsykerralla. Sellaisen maitomäärän värkkäämiseen tarvitsee ensinnäkkin huomattavasti enemmän kuin 40 litraa vettä, hillittömän määrän energiaa sekä valtavan määrän kalsiumia ja muita mineraaleja, vitamiineja ja tolkuttoman kasan proteiinia. Lienee itsestään selvää, että apokalypsin tullen tuollaisen ruoka- ja vesimäärän tarjoaminen lehmälle on mahdotonta. Lisäksi korkea tuotanto altistaa jopa lehmän rautaisen immuunipuolustuksen taudeille ja puutoksille. Parasta ja palkituinta lypsymestaria ei siis kannata valita matkalle maailmanlopun tuolle puolen.
Yleensä tilalta löytyy jostakin lehmien siemennyskansion nimellä kulkeva mappi. Tästä mapistä näkee lehmien poikimiskerrat, siemennyskerrat ja kääntöpuolelta kaikki eläinlääkärin antamat hoidot ja lääkitykset. Jos etsit itsellesi vetojuhtaa, yritä löytää eläin, jonka kohdalla on löydettävissä vähintään 3 onnistunutta poikimista ja mahdollisimman vähän mahdollisimman mitättömiä merkintöjä lääkityksistä. Katso myös siemennyskerrat, sillä lehmän olisi hyvä olla myös hedelmällinen, jos siitä haluaa tulevaisuudessa saada maitoa. Mieluimmin kannattaa valita eläin, joka on lypsykauden loppupuolella tai ummessa (eli toisin sanoen edellisestä poikimisesta on jo aikaa vähintään 4-5 kuukautta). Tällöin lehmä ei tarvitse niin paljon ruokaa. Joka tapauksessa lehmä on viisainta umpeuttaa, sillä vaikka maitoa voikin käyttää ruuaksi, lypsäminen vie aikaa ja lehmä tuhlaa energiaansa maidon tuottamiseen. Lisäksi lypsy huonolla hygienialla altistaa utaretulehdukselle, mikä voi olla lehmän loppu. Jos lehmä on siemennetty ja todettu tiineeksi, kannattaa laskea vasikan oletettu syntymisaika. Lehmä kantaa 9 kuukautta. Viimeisillään raskaana olevaa eläintä ei jo eettisessä mielessä kannata valjastaa kuorman eteen.
Jos valittavana on maatiaisrotuisia lehmiä, kannattaa valita sellainen. Maatiasrodut ovat kestävämpiä kuin viimeisenpäälle jalostetut mustankirjavat holstein-friisiläiset ja ruskeankirjavat ayshiret. Suomessa tämä tarkottaa käytännössä täysvalkoisia, pieniä lapinlehmiä, täysruskeita ja pieniä länsisuomenkarjan lehmiä tai valkoisen ja ruskean kirjavia, pieniä kyyttöjä eli itäsuomenkarjan lehmiä. Suppean kokemuspohjani perusteella suosisin itse länsisuomenkarjaa, sillä niiden luonne on paljon tasaisempi kuin kahden virkasiskonsa. Jälleen kerran eläinten ystävä jättää lehmille auki mahdollisuuden selvitä hengissä edes vähän pidempään ja avaa kaikki ukset ulkomaailmaan.
Lähimmälle purjehduskerholle?
Jos joku possesta osaa purjehtia, ei yhtään huono vaihtoehto. Purjeveneellä pääsee pitkälle tuulesta riippuen nopeasti tai vähemmän nopeasti. Purjeiden voimalla "löydettiin" amerikka ja monet muut paikat kauan ennen höyrykoneen keksimistä. (Miksi löydettiin heittomerkeissä? No siksi, että näiden "uusien" mantereiden kadoksissaolo on mielestäni aina ollut vähän kyseenalaista.) Purjeveneeseen voi lastata eniten tavaraa ylläolevista vaihtoehdoista ja esimerkiksi polkupyörät mahtuvat mukaan mainiosti. Etelään päin kulkeminen on helppoa, muihin ihmisiin törmääminen vahingossa epätodennäköistä ja merestä saa edes jonkinlaista syömäkelpoista kalaa kaikkialta. Juomaveden hankkiminen on oikeastaa ainoa asia, joka on todennäköisesti purjeveneellä hankalampaa kuin muilla tavoin, mutta se nyt tulee olemaan hankalaa joka tapauksessa. Purjevene on ehdottomasti näistä mielestäni paras vaihtoehto. Kannattaa siis hankkiutua hyviin väleihin jonkun suomenruotsalaisen tai wannabe-suomenruotsalaisen kanssa jo hyvissä ajoin.
Ylläolevia vaihtoehtoja voi hyvin myös yhdistellä. Esimerkiksi hevonen ja lehmä tai hevonen ja polkupyörä toimivat todennäköisesti hyvin yhdessä. Lehmä ja purjevene taas eivät. Joka tapauksessa valitsi kulkuneuvoksi minkä hyvänsä, kannattaa panikointi jättää tässä tapauksessa muille. Maailma loppui jo, kiirettä ei siis ole. Oleellisten asioiden hamstraamisessa sen sijaan on kiire, mutta perehdytään siihen myöhemmin.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Missä on parhaat mahdollisuudet selvitä?
Kuten jo tuli aiemmin mainittua, Suomeen ei kannata maailmalopun tullen jäädä. Ja ennen kuin kukaan alkaa julistaa allekirjoittanutta epäisänmaalliseksi tai paasaamaan sotiemme veteraaneista, pysähdytäänpä hetkeksi pohtimaan puhdasta maantiedettä ja biologiaa. Meistä kaikki lienevät liiankin tietoisia Suomen pohjoisesta ja kalseasta sijainnista. Kuvitelkaapa marraskuu Suomessa ilman valoa, keskuslämmitystä ja kunnollisia, vedolta suojaavia seiniä. Kuvitelkaa seuraavaksi tammikuu ja lisätkää pottiin ruokalistalle pelkkiä tölkkipapuja ja nahistuneita perunoita. Jos tämän ajatuksen jälkeen Suomeen jääminen tuntuu hyvältä idealta, olen valmis suosittelemaan arvon lukijalle Darwin-palkintoa sitten, kun vuosi apokalypsin jälkeen olet poistanut itsesi geeniperimästä.
Harvempi kaupungin kasvatti varmaankaan tietää, miten pimeää Suomessa voi olla talvella. Keskella korpea siitä saa jonkun käsityksen, mutta todennäköisesti jostain kajastaa kuitenkin asutuksen keinovaloa. Positiivisena puolena voin Lapissa käyneenä mainostaa, että tähtitaivas näyttää järkyttävän upealta täydessä pimeydessä. Negatiivisena puolena mainittakoon se, että on ihan v***n pimeää. Mikään ei onnistu. Pimeässä ei voi matkata kovin pitkiä matkoja, ei voi kirjoittaa, lukea, veistää, kutoa, ruuanlaittokin perustuu pitkälti arvailuun, ei näe kalastaa, metsästää, soutuvene ajaa karille, sudet hyökkäävät, kävelet päin karhua, kompastut kiveen paetessasi karhua, nyrjäytät nilkkasi, karhu syö pääsi ja sen jälkeen ei juuri hymyilytä.
Myönnetään, että kaikkialla maailmassa on joskus pimeää, mutta etelämpänä se pimeys ei kestä kolmea kuukautta kerrallaan. Jos maapallon lämpötila nousee kohtuullisen merkittävästi, nimenomaan pimeydestä tulee rajoittavin tekijä elämän kannalta. Suomen kasvukausi on auttamatta lyhyt, vaikka tänne saataisiin trooppinen ilmasto ympäri vuoden. Kasvit nyt vaan eivät kasva ilman kohtuullista määrää auringon säteilyä ja ilman kasveja ei ole ruokaa elättämään kovin suurta joukkoa ihmisiä. Suomen reilut viisi miljoonaa kansalaista elävät tuontiruuan sekä keinotekoisten lannotteiden, torjunta-aineiden ja taudeille herkkien hybridilajikkeiden varassa. Se nyt vaan on fakta. Jos koko Suomi hurahtaisi äkkiä ääriluomufasisteiksi, puputtaisi puolet väestöstä kohta pelkästään saksalaista tuontiviljaa. Ilman keinotekoisia lannotteita, traktoreita, kasvihuoneita ja sen sellaista Suomen maaperä ei varmasti elättäisi koko nykyistä väestöä. Fiksu antaa periksi, eikä jää tänne tappelemaan verissä päin ja keripukin näivettämänä viimesyksyisistä perunoista.
Minne siis? Tähän ei oikeastaan ole vain yhtä oikeaa vastausta, mutta karkeasti suunnan voisi määrittää kahdella yksinkertaisella suuntaviivalla:
1. Kohti päiväntasaajaa.
2. Poispäin katastrofin keskuksesta tai keskuksista.
Tähän yksinkertaisuus oikeastaan loppuukin, sillä kohta kaksi voi aiheuttaa yllättäviä vaikeuksia. Viime tekstissä lyttäsin ydinkatastrofin apokalypsin aiheuttajana, mutta ydinvoima voi silti aiheuttaa yllättäviä hankaluuksia post-apokalypsiajan ihmisille. En oli kovin perehtynyt ydinvoimaloiden toimintaan, mutta käsittääkseni niiden pitäisi toimia kohtuudella ja hiipua hiljalleen, jos kukaan ei niitä hoida. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö ne voisi poksahdella. Villinä veikkauksena voisin heittää, että erityisesti itänaapurin voimaloihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella ja kiertää ne kohtuullisen kaukaa.
Toisen ongelman aiheuttaa katastrofin määritelmä. Kun resursseista alkaa olla pulaa, katastrofin riittää todennäköisesti aiheuttamaan ainoastaan liian iso joukko lajitovereita liian pienellä alueella. Ihmisten perusluonne ja primitiivinen agressio lienevät itsestään selvyyksiä, mutta pääasiassa lajitoverit aiheuttavat vaaran tarttuvien tautien vuoksi. Yllättävän suuri osa ihmisille vaarallisista tai haitallisista bakteereista tarttuu ns. feko-oraalista reittiä eli suomeksi kakasta suuhun -menetelmällä. Kuulostaako kakan syöminen epätodennäköiseltä? Mietitäänpä tilannetta, jossa ihmisillä on pulaa juomavedestä eivätkä vessat toimi. Tuleeko silloin ensimmäisenä mieleen pestä kädet tarpeilla käymisen jälkeen? Ja jos tuleekin, onko siitä mitään hyötyä, koska todennäköisesti kukaan ei ole niin toope, että käyttäisi viimeisen juomakelpoisen vetensä moiseen. Vesi saastuu erittäin helposti ulosteilla, jos ei tehdä järkkyä määrää töitä niiden erillään pitämiseksi (vrt. nykyaikaiset vedenpuhdistuslaitokset, putkimiesten uuttera työkunta, Päijännetunneli ja ne miljoonat ja taas miljoonat eurot, joita näihin on upotettu). Yksinkertaisin tapa välttää tartunnat on yrittää huolehtia hygieniastaan ja kiertää lajitoverilaumat mahdollisimman kaukaa.
Kaikkien näiden perusteella haluaisimme siis asettua paikkaan, jossa on tarpeeksi valoa, hedelmällinen maaperä, puhdasta tai puhdistamiskelpoista juomavettä ja jonne kovin moni muu ei tajua lähteä. Listaan voisi vielä lisätä kohtuullisen viileän ilmaston. Miksikö? Pääsemme jälleen ystäviimme tauteihin. Yleisesti ottaen pöpöt pitävät lämpimästä ja kosteasta. Lisäksi suhteellisen monet taudinaiheuttajat pitävät vektoreista eli esimerkiksi verta imevistä hyönteisistä tai loisista. Esimerkiksi malaria tulee todennäköisesti riistäytymään täysin käsistä apokalypsin aikoina. Siksi, rakkaat lukijat, me Valmistautujat haluamme etsiytyä paikkaan, jossa on mahdollisimman ikävät olot ötököille ja loisille. (Ei myöskään kannata unohtaa tässä yhteydessä, miten sanoinkuvaamattoman luotaantyöntäviä loiset ovat. Yäk.) Suhteellisen viileä ja kuiva ilmasto on tällöin paras valinta.
Jos yritetään pysyä manneryhteydessä, lähinpämmäksi ylläkuvattua saattaisi päästä esimerkiksi Keski-Aasiassa, Kirgisian, Turkmenistanin ja Usbekistanin alueella. Kukaan ei varmasti lähtisi sinnepäin! Länsi-Kiina voisi myös olla kohtuullisen hyvä arvaus sopivaksi alueeksi. Jos haikailee jotain lämpimämpää, niin miksei jokin keidas esimerkiksi Saharassa tai Kalaharissa kelpaisi myös. Allekirjoittanut ajatteli etsiä jonkin kirkkaan järven Kaspianmeren itäpuolelta mielellään mahdollisimman etelästä ja perustaa sinne viljelijäkylän possensa kanssa. Tervetuloa vaan käymään sitten apokalypsin tuolla puolen, kunhan muistatte tuoda kauppatavaraa mukananne. Niin ja pestä kätenne.
Harvempi kaupungin kasvatti varmaankaan tietää, miten pimeää Suomessa voi olla talvella. Keskella korpea siitä saa jonkun käsityksen, mutta todennäköisesti jostain kajastaa kuitenkin asutuksen keinovaloa. Positiivisena puolena voin Lapissa käyneenä mainostaa, että tähtitaivas näyttää järkyttävän upealta täydessä pimeydessä. Negatiivisena puolena mainittakoon se, että on ihan v***n pimeää. Mikään ei onnistu. Pimeässä ei voi matkata kovin pitkiä matkoja, ei voi kirjoittaa, lukea, veistää, kutoa, ruuanlaittokin perustuu pitkälti arvailuun, ei näe kalastaa, metsästää, soutuvene ajaa karille, sudet hyökkäävät, kävelet päin karhua, kompastut kiveen paetessasi karhua, nyrjäytät nilkkasi, karhu syö pääsi ja sen jälkeen ei juuri hymyilytä.
Myönnetään, että kaikkialla maailmassa on joskus pimeää, mutta etelämpänä se pimeys ei kestä kolmea kuukautta kerrallaan. Jos maapallon lämpötila nousee kohtuullisen merkittävästi, nimenomaan pimeydestä tulee rajoittavin tekijä elämän kannalta. Suomen kasvukausi on auttamatta lyhyt, vaikka tänne saataisiin trooppinen ilmasto ympäri vuoden. Kasvit nyt vaan eivät kasva ilman kohtuullista määrää auringon säteilyä ja ilman kasveja ei ole ruokaa elättämään kovin suurta joukkoa ihmisiä. Suomen reilut viisi miljoonaa kansalaista elävät tuontiruuan sekä keinotekoisten lannotteiden, torjunta-aineiden ja taudeille herkkien hybridilajikkeiden varassa. Se nyt vaan on fakta. Jos koko Suomi hurahtaisi äkkiä ääriluomufasisteiksi, puputtaisi puolet väestöstä kohta pelkästään saksalaista tuontiviljaa. Ilman keinotekoisia lannotteita, traktoreita, kasvihuoneita ja sen sellaista Suomen maaperä ei varmasti elättäisi koko nykyistä väestöä. Fiksu antaa periksi, eikä jää tänne tappelemaan verissä päin ja keripukin näivettämänä viimesyksyisistä perunoista.
Minne siis? Tähän ei oikeastaan ole vain yhtä oikeaa vastausta, mutta karkeasti suunnan voisi määrittää kahdella yksinkertaisella suuntaviivalla:
1. Kohti päiväntasaajaa.
2. Poispäin katastrofin keskuksesta tai keskuksista.
Tähän yksinkertaisuus oikeastaan loppuukin, sillä kohta kaksi voi aiheuttaa yllättäviä vaikeuksia. Viime tekstissä lyttäsin ydinkatastrofin apokalypsin aiheuttajana, mutta ydinvoima voi silti aiheuttaa yllättäviä hankaluuksia post-apokalypsiajan ihmisille. En oli kovin perehtynyt ydinvoimaloiden toimintaan, mutta käsittääkseni niiden pitäisi toimia kohtuudella ja hiipua hiljalleen, jos kukaan ei niitä hoida. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö ne voisi poksahdella. Villinä veikkauksena voisin heittää, että erityisesti itänaapurin voimaloihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella ja kiertää ne kohtuullisen kaukaa.
Toisen ongelman aiheuttaa katastrofin määritelmä. Kun resursseista alkaa olla pulaa, katastrofin riittää todennäköisesti aiheuttamaan ainoastaan liian iso joukko lajitovereita liian pienellä alueella. Ihmisten perusluonne ja primitiivinen agressio lienevät itsestään selvyyksiä, mutta pääasiassa lajitoverit aiheuttavat vaaran tarttuvien tautien vuoksi. Yllättävän suuri osa ihmisille vaarallisista tai haitallisista bakteereista tarttuu ns. feko-oraalista reittiä eli suomeksi kakasta suuhun -menetelmällä. Kuulostaako kakan syöminen epätodennäköiseltä? Mietitäänpä tilannetta, jossa ihmisillä on pulaa juomavedestä eivätkä vessat toimi. Tuleeko silloin ensimmäisenä mieleen pestä kädet tarpeilla käymisen jälkeen? Ja jos tuleekin, onko siitä mitään hyötyä, koska todennäköisesti kukaan ei ole niin toope, että käyttäisi viimeisen juomakelpoisen vetensä moiseen. Vesi saastuu erittäin helposti ulosteilla, jos ei tehdä järkkyä määrää töitä niiden erillään pitämiseksi (vrt. nykyaikaiset vedenpuhdistuslaitokset, putkimiesten uuttera työkunta, Päijännetunneli ja ne miljoonat ja taas miljoonat eurot, joita näihin on upotettu). Yksinkertaisin tapa välttää tartunnat on yrittää huolehtia hygieniastaan ja kiertää lajitoverilaumat mahdollisimman kaukaa.
Kaikkien näiden perusteella haluaisimme siis asettua paikkaan, jossa on tarpeeksi valoa, hedelmällinen maaperä, puhdasta tai puhdistamiskelpoista juomavettä ja jonne kovin moni muu ei tajua lähteä. Listaan voisi vielä lisätä kohtuullisen viileän ilmaston. Miksikö? Pääsemme jälleen ystäviimme tauteihin. Yleisesti ottaen pöpöt pitävät lämpimästä ja kosteasta. Lisäksi suhteellisen monet taudinaiheuttajat pitävät vektoreista eli esimerkiksi verta imevistä hyönteisistä tai loisista. Esimerkiksi malaria tulee todennäköisesti riistäytymään täysin käsistä apokalypsin aikoina. Siksi, rakkaat lukijat, me Valmistautujat haluamme etsiytyä paikkaan, jossa on mahdollisimman ikävät olot ötököille ja loisille. (Ei myöskään kannata unohtaa tässä yhteydessä, miten sanoinkuvaamattoman luotaantyöntäviä loiset ovat. Yäk.) Suhteellisen viileä ja kuiva ilmasto on tällöin paras valinta.
Jos yritetään pysyä manneryhteydessä, lähinpämmäksi ylläkuvattua saattaisi päästä esimerkiksi Keski-Aasiassa, Kirgisian, Turkmenistanin ja Usbekistanin alueella. Kukaan ei varmasti lähtisi sinnepäin! Länsi-Kiina voisi myös olla kohtuullisen hyvä arvaus sopivaksi alueeksi. Jos haikailee jotain lämpimämpää, niin miksei jokin keidas esimerkiksi Saharassa tai Kalaharissa kelpaisi myös. Allekirjoittanut ajatteli etsiä jonkin kirkkaan järven Kaspianmeren itäpuolelta mielellään mahdollisimman etelästä ja perustaa sinne viljelijäkylän possensa kanssa. Tervetuloa vaan käymään sitten apokalypsin tuolla puolen, kunhan muistatte tuoda kauppatavaraa mukananne. Niin ja pestä kätenne.
maanantai 30. elokuuta 2010
Mistä tunnistan maailmanlopun?
Maailmanlopuksi eli apokalypsiksi määrittelisin tässä yhteydessä tilanteen, jossa järjestäytyneet yhteiskunnat romahtavat. Osittaisessa apokalypsissa eli puolikkaassa apokalypsissa osa järjestäytyneistä yhteiskunnista romahtaa. Tämä luontaisesti tarvitsee keskimääräistä isomman katastrofin. Milloin sitten kannattaa ruveta pelkäämään pahinta. Pohditaanpa sitä seuraavassa.
Ydinsota tai ydinräjähdys
Tämä 50-lukulainen lähestymistapa on itseasiassa aika epätodennäköinen syy maailmanlopulle. Ydinsota esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä tekisi kyllä melkoista hallaa paikallisesti, mutta ei se koko palloa todennäköisesti asumiskelvottomaksi muuttaisi. Lisäksi vaikka USA ei olekaan ainakaan lähiaikoina tunnettu erityisen tehokkaasta sodankäynnistä, sikäläisillä on kuitenkin varmasti tarpeeksi kuteja paukauttaakseen jokaisen Kiinalaisen hermokeskuksen tuhannen päreiksi. Sota olisi tällöin lyhyt ja kovin yksipuolinen. Sama varmaan tapahtuisi kaikkialla muualla. Paha on sotia, jos maan jokainen asukas on mutantti tai vainaa.
Ydinräjähdys olisi myös vain melko paikallinen onnettomuus, joskin hyvin vittumainen sellainen (vrt. Tsernobyl). Jos kaikki ydinvoimalat poksahtaisivat kerralla, jonkinlainen apokalypsin poikanen saattaisi kyteä ilmassa, mutta veikkaisin että norsut kasvattavat siivet ja alkavat livertää ennen kyseistä tapausta. Sitä paitsi ydinräjähdykseltä suojautumisen vuoksi kirjoitettu blogi jäisi melko lyhyeksi:
1. Merkitse räjähdyspaikka karttapallolle.
2. Käännä palloa 180 astetta.
3. Varaa lentolippu mahdollisimman lähelle kohdassa 2 paikannettua kohtaa.
4. Vetäise naamariin kourallinen joditabletteja ja matkaa lentokentälle.
Ilmastonmuutos
Tämä on jo astetta todennäköisempi. Sinällään parin asteen lämmönnousu tuskin saa kovin pahaa jälkeä aikaan, mutta pari oikein ajoitettua hirmumyrskyä, tulvaa, merivirran pysähtymistä (Golf-virta ja Etelä-Amerikan kumpuamisvirtaus nyt esimerkiksi) ja pahemmanlaatuinen sadonmenetys parina vuonna peräkkäin riittäisi varmaankin vallan mainiosti syöksemään ihmiskunnan pari vuosituhatsataista taaksepäin. Jos esimerkiksi pelkkä Golf-virta pysähtyisi, muuttuisi koko Pohjois-Eurooppa melko asumiskelvottomaksi. Muutaman miljoona ihmistä pitäisi muutta kohtalaisella kiireellä jonnekin muualle. Jos samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvalloissa olisi tavallista huonompi satovuosi, monsuunikausi jättäisi tulematta Aasiassa ja Väli-Amerikassa kävisi hurrikaani tuhoamassa soijaviljelmiä (mikä puolestaa nostaisi lihan hinnan pilviin ympäri maailmaa), oltaisiin todennäköisesti hyvin lähellä isompia sotia, kansannousuja, anarkiaa ja siinäpä se sitten olisikin.
Pörssiromahdus
Kuulostaako kaukaa haetulta? Mietitäänpä. Jos koko pörssimaailma yht'äkkiä syystä tai toisesta romahtaisi ja raha menettäisi täysin arvonsa. Mitäs sitten? Kukaan ei saisi myytyä mitään kenellekään, ihmisille ei voitaisi maksaa palkkaa (tai voitaisiin, mutta yhtä hyvin voitaisiin antaa ihmisille vaikka pussillinen kiviä), eikä kukaan voisi ostaa mitään. Järjestäytynyt yhteiskunta kutistuisi olemattomiin nopeammin kuin minkään luonnonmullistuksen vaikutuksesta.
Ihmisten yhteiskunnat nojaavat siihen, että numerot tietokoneiden näytillä vaihtavat omistajaa. Numeroita kutsutaan varallisuudeksi tai voitoksi tai miksi ikinä, mutta mitään konkreettista rahaa ei ole koskaan ollut olemassa eikä koskaan tule olemaankaan. Varallisuuden voi sentään jossain määrin ymmärtää, jos vaikka omistaa talon tai jotain. Mutta sitten on yrityksiä, jotka pyörittävät hillitöntä liikevaihtoa myymällä jotain aivan olematonta, esimerkiksi huonekaluja jonnekin Habbo-hotelliin. "Liiketoimintamme on vakaalla pohjalla. Myymme ihmisille ykkösiä ja nollia. Hyvä bisnes." Joo. Ja ostokset maksetaan luottokortilla, jolloin luottofirma tekee voittoa sillä, että ostaja ostaa ykkösiä ja nollia olemattomalla rahalla, jota ei itse omista ja jota ei ollut olemassakaan, ennen kuin ostaja näpytteli muovikortin numeron ykkösiä ja nollia kauppaavan firman kotisivuille. Ja pörssimeklarit ovat innoissaan, kun isoja numeroita siirrellään. Älyvapaata touhua. Jos tämä touhu romahduttaa ihmiskunnan, niin henkilökohtaisesti kutsuisin sitä evoluution idioottikarsinnaksi. (Ja miksi näissä pitää vielä olla idioottimaisia rajoituksia. Jos kerran tilin saldo on pelkkiä numeroita, miksei summaa saa itse päättää? Pöhköä.)
Meteori
Nykyteorian mukaan tämä on ollut osasyyllinen ainakin yhdessä isossa sukupuuttoaallossa maapallon historiassa. Meteori todennäköisesti huomattaisi hyvissä ajoin, jolloin positiivisena puolena meteorin iskuun ehditään varautua. Negatiivisena puolena tämä todennäköisesti synnyttäisi massapaniikin ja aiheuttaisi todennäköisesti ihmiskunnan romahtamisen jo ennen varsinaista iskua ihan vain puhtaan, primitiivisen pakokauhun voimalla. Tehokas vaihtoehto.
Useat yhtäaikaiset tulivuorenpurkaukset voisivat saada aikaan samantyyppisen reaktion kuin meteori. Ts. ilmakehään vapautuisi runsaasti tuhkaa, joka pimentäisi auringon, tekisi talvista sietämättömän kylmiä ja tappaisi suuren osan syötävistä (ja syömäkelvottomistakin) kasveista. Nälkä on varma keino saada apokalypsi aikaan, sillä nälkä ajaa epätoivoisiin tekoihin, epätoivoiset teot kaatavat hallituksia ja siinä sitä sitten ollaan.
Aurinko
Jos säteily lisääntyy, täällä kärvennytään. Jos se vähenee, täällä jäädytään. Huonoja vaihtoehtoja molemmat. Oikeastaan aika huono vaihtoehto tämän blogin kannalta, sillä tällöin me todennäköisesti kuollaan kaikki ja nopeasti. Sama tapahtuu, jos ilmakehän koostumus muuttuu äkkiä radikaalisti. Ei siis juututa näihin liikaa.
Juomavesi loppuu
Todennäköinen syy, ainakin tällä saastumisvauhdilla. Liittyy osittain ilmastonmuutokseen, sillä ilmaston lämpeminen lisää haihtumista ja sitoo makean veden pilviin ja ilmaan. Merivedestä voidaan tehdä juomavettä, mutta se on kallista ja hidasta. Tämän vuoksi se ei ole kehitysmaiden käytettävissä ja siinähän se ongelma piileekin. Ajatellaanpa, että Afrikasta loppuu juomakelpoinen vesi ja miljardi ihmistä alkaa vaeltaa pohjoisempaan etsimään vettä. Todennäköisesti sakki tuo mukanaan iloisen liudan ripuleita juotuaan likavettä. Janoiset ihmiset ovat tutkitusti epätoivoisia, harhaisia ja agressiivisia. Euroopassa asuu noin 700 miljoonaa ihmistä, eli jokaista eurooppalaista kohden tänne paukahtaisi noin 1,42 afrikkalaista. Nehän jyrää meitin ja sitten eletäänkin jo lopun aikoja.
Supervirus
Todennäköinen syy. Todennäköisin kandidaatti supervirukseksi on mutatoitunut influenssavirus. Muistatteko sikainluenssan ja lintuinfluenssan? Niistä ei kohuttu täysin turhan takia, vaikka tuolloin selvittiinkin säikähdyksellä. Lintujen influenssavirus ei nimittäin vaadi kuin pari mutaatiota ja siitä saadaan aikaan ihmisten influenssa, jolle kenelläkään ei ole minkäänlaista immuunivastetta. Vastoin yleistä (?) käsitystä, viruksiin ei ole olemassa tehokasta lääkettä ja sellaisen kehittäminen on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi jokin reipas norovirus tai vastaava ripuli voisi myös olla kohtuullinen kandidaatti supervirukseksi.
Antibioottiresistentti bakteeripuolella on myös aika todellinen hasardi, joskin vähän pienempi sellainen kuin supervirus. Esimerkiksi salmonellan, enterohemoraagisen Escherichia colin (EHEC), kolerabakteerin tai tuberkuloosibakteerin muuttuminen täysin antibiooteille resistentiksi voisi aiheuttaa melkoista tuhoa ihmiskunnan riveissä. Antibioottiresistentissä on kuitenkin yksi positiivinen puoli: se on ainakin osittain palautuva. Bakteerit eivät ilmeisesti mielellään kanna ylimääräistä geenimateriaalia mukanaan ja dumppaavat antibioottiresistenssigeenit heti, jos eivät muutamaan miljardiin sukupolveen (eli pariin viikkoon otollisissa kasvuoloissa tai jotain sinne päin) kohtaa antibiootteja. Jos siis ihmiskunta malttaisi olla käyttämättä antibiootteja esimerkiksi kymmeneen vuoteen ja sitten löytäisi ne uudelleen, bakteerit todennäköisesti heittäisivät jälleen penisilliinen kohdatessaan henkensä hyvinkin tehokkaasti.
Joku muu, mikä?
Rajansa se on minunkin mielikuvituksellani. Kannattaa siis pitää mielessä myös yleiset apokalypsin merkit ja reagoida ajoissa. Toiminta on hyvä alkaa jos:
1. Rahan arvo alkaa laskea tai nousta niin voimakkaasti, että lähikauppa alkaa ottaa vastaan esimerkiksi kotikasvatettuja omenia ja vaihtamaan sen itse leipomaansa leipään.
2. Ulos mennessä alat automaattisesti tarkistamaan sään äkillisten lumisateiden, tornadojen, tulvia aiheuttavien vesisateiden tai muiden henkeä uhkaavien sääilmiöiden varalta.
3. Uutiset peruutetaan telkkarissa, koska koko uutistiimi on flunssassa eilisen influenssaviruksen etenemistä käsitelleen uutispätkän jäljiltä jutun kuvaajan aivastettua vessassa käydessään.
4. Panttaat sähkökitarasi/arvokorusi/urheiluautosi saadasesi vuoden vesilaskun maksettua.
5. KABUUM!!!!!!
Ydinsota tai ydinräjähdys
Tämä 50-lukulainen lähestymistapa on itseasiassa aika epätodennäköinen syy maailmanlopulle. Ydinsota esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä tekisi kyllä melkoista hallaa paikallisesti, mutta ei se koko palloa todennäköisesti asumiskelvottomaksi muuttaisi. Lisäksi vaikka USA ei olekaan ainakaan lähiaikoina tunnettu erityisen tehokkaasta sodankäynnistä, sikäläisillä on kuitenkin varmasti tarpeeksi kuteja paukauttaakseen jokaisen Kiinalaisen hermokeskuksen tuhannen päreiksi. Sota olisi tällöin lyhyt ja kovin yksipuolinen. Sama varmaan tapahtuisi kaikkialla muualla. Paha on sotia, jos maan jokainen asukas on mutantti tai vainaa.
Ydinräjähdys olisi myös vain melko paikallinen onnettomuus, joskin hyvin vittumainen sellainen (vrt. Tsernobyl). Jos kaikki ydinvoimalat poksahtaisivat kerralla, jonkinlainen apokalypsin poikanen saattaisi kyteä ilmassa, mutta veikkaisin että norsut kasvattavat siivet ja alkavat livertää ennen kyseistä tapausta. Sitä paitsi ydinräjähdykseltä suojautumisen vuoksi kirjoitettu blogi jäisi melko lyhyeksi:
1. Merkitse räjähdyspaikka karttapallolle.
2. Käännä palloa 180 astetta.
3. Varaa lentolippu mahdollisimman lähelle kohdassa 2 paikannettua kohtaa.
4. Vetäise naamariin kourallinen joditabletteja ja matkaa lentokentälle.
Ilmastonmuutos
Tämä on jo astetta todennäköisempi. Sinällään parin asteen lämmönnousu tuskin saa kovin pahaa jälkeä aikaan, mutta pari oikein ajoitettua hirmumyrskyä, tulvaa, merivirran pysähtymistä (Golf-virta ja Etelä-Amerikan kumpuamisvirtaus nyt esimerkiksi) ja pahemmanlaatuinen sadonmenetys parina vuonna peräkkäin riittäisi varmaankin vallan mainiosti syöksemään ihmiskunnan pari vuosituhatsataista taaksepäin. Jos esimerkiksi pelkkä Golf-virta pysähtyisi, muuttuisi koko Pohjois-Eurooppa melko asumiskelvottomaksi. Muutaman miljoona ihmistä pitäisi muutta kohtalaisella kiireellä jonnekin muualle. Jos samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvalloissa olisi tavallista huonompi satovuosi, monsuunikausi jättäisi tulematta Aasiassa ja Väli-Amerikassa kävisi hurrikaani tuhoamassa soijaviljelmiä (mikä puolestaa nostaisi lihan hinnan pilviin ympäri maailmaa), oltaisiin todennäköisesti hyvin lähellä isompia sotia, kansannousuja, anarkiaa ja siinäpä se sitten olisikin.
Pörssiromahdus
Kuulostaako kaukaa haetulta? Mietitäänpä. Jos koko pörssimaailma yht'äkkiä syystä tai toisesta romahtaisi ja raha menettäisi täysin arvonsa. Mitäs sitten? Kukaan ei saisi myytyä mitään kenellekään, ihmisille ei voitaisi maksaa palkkaa (tai voitaisiin, mutta yhtä hyvin voitaisiin antaa ihmisille vaikka pussillinen kiviä), eikä kukaan voisi ostaa mitään. Järjestäytynyt yhteiskunta kutistuisi olemattomiin nopeammin kuin minkään luonnonmullistuksen vaikutuksesta.
Ihmisten yhteiskunnat nojaavat siihen, että numerot tietokoneiden näytillä vaihtavat omistajaa. Numeroita kutsutaan varallisuudeksi tai voitoksi tai miksi ikinä, mutta mitään konkreettista rahaa ei ole koskaan ollut olemassa eikä koskaan tule olemaankaan. Varallisuuden voi sentään jossain määrin ymmärtää, jos vaikka omistaa talon tai jotain. Mutta sitten on yrityksiä, jotka pyörittävät hillitöntä liikevaihtoa myymällä jotain aivan olematonta, esimerkiksi huonekaluja jonnekin Habbo-hotelliin. "Liiketoimintamme on vakaalla pohjalla. Myymme ihmisille ykkösiä ja nollia. Hyvä bisnes." Joo. Ja ostokset maksetaan luottokortilla, jolloin luottofirma tekee voittoa sillä, että ostaja ostaa ykkösiä ja nollia olemattomalla rahalla, jota ei itse omista ja jota ei ollut olemassakaan, ennen kuin ostaja näpytteli muovikortin numeron ykkösiä ja nollia kauppaavan firman kotisivuille. Ja pörssimeklarit ovat innoissaan, kun isoja numeroita siirrellään. Älyvapaata touhua. Jos tämä touhu romahduttaa ihmiskunnan, niin henkilökohtaisesti kutsuisin sitä evoluution idioottikarsinnaksi. (Ja miksi näissä pitää vielä olla idioottimaisia rajoituksia. Jos kerran tilin saldo on pelkkiä numeroita, miksei summaa saa itse päättää? Pöhköä.)
Meteori
Nykyteorian mukaan tämä on ollut osasyyllinen ainakin yhdessä isossa sukupuuttoaallossa maapallon historiassa. Meteori todennäköisesti huomattaisi hyvissä ajoin, jolloin positiivisena puolena meteorin iskuun ehditään varautua. Negatiivisena puolena tämä todennäköisesti synnyttäisi massapaniikin ja aiheuttaisi todennäköisesti ihmiskunnan romahtamisen jo ennen varsinaista iskua ihan vain puhtaan, primitiivisen pakokauhun voimalla. Tehokas vaihtoehto.
Useat yhtäaikaiset tulivuorenpurkaukset voisivat saada aikaan samantyyppisen reaktion kuin meteori. Ts. ilmakehään vapautuisi runsaasti tuhkaa, joka pimentäisi auringon, tekisi talvista sietämättömän kylmiä ja tappaisi suuren osan syötävistä (ja syömäkelvottomistakin) kasveista. Nälkä on varma keino saada apokalypsi aikaan, sillä nälkä ajaa epätoivoisiin tekoihin, epätoivoiset teot kaatavat hallituksia ja siinä sitä sitten ollaan.
Aurinko
Jos säteily lisääntyy, täällä kärvennytään. Jos se vähenee, täällä jäädytään. Huonoja vaihtoehtoja molemmat. Oikeastaan aika huono vaihtoehto tämän blogin kannalta, sillä tällöin me todennäköisesti kuollaan kaikki ja nopeasti. Sama tapahtuu, jos ilmakehän koostumus muuttuu äkkiä radikaalisti. Ei siis juututa näihin liikaa.
Juomavesi loppuu
Todennäköinen syy, ainakin tällä saastumisvauhdilla. Liittyy osittain ilmastonmuutokseen, sillä ilmaston lämpeminen lisää haihtumista ja sitoo makean veden pilviin ja ilmaan. Merivedestä voidaan tehdä juomavettä, mutta se on kallista ja hidasta. Tämän vuoksi se ei ole kehitysmaiden käytettävissä ja siinähän se ongelma piileekin. Ajatellaanpa, että Afrikasta loppuu juomakelpoinen vesi ja miljardi ihmistä alkaa vaeltaa pohjoisempaan etsimään vettä. Todennäköisesti sakki tuo mukanaan iloisen liudan ripuleita juotuaan likavettä. Janoiset ihmiset ovat tutkitusti epätoivoisia, harhaisia ja agressiivisia. Euroopassa asuu noin 700 miljoonaa ihmistä, eli jokaista eurooppalaista kohden tänne paukahtaisi noin 1,42 afrikkalaista. Nehän jyrää meitin ja sitten eletäänkin jo lopun aikoja.
Supervirus
Todennäköinen syy. Todennäköisin kandidaatti supervirukseksi on mutatoitunut influenssavirus. Muistatteko sikainluenssan ja lintuinfluenssan? Niistä ei kohuttu täysin turhan takia, vaikka tuolloin selvittiinkin säikähdyksellä. Lintujen influenssavirus ei nimittäin vaadi kuin pari mutaatiota ja siitä saadaan aikaan ihmisten influenssa, jolle kenelläkään ei ole minkäänlaista immuunivastetta. Vastoin yleistä (?) käsitystä, viruksiin ei ole olemassa tehokasta lääkettä ja sellaisen kehittäminen on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi jokin reipas norovirus tai vastaava ripuli voisi myös olla kohtuullinen kandidaatti supervirukseksi.
Antibioottiresistentti bakteeripuolella on myös aika todellinen hasardi, joskin vähän pienempi sellainen kuin supervirus. Esimerkiksi salmonellan, enterohemoraagisen Escherichia colin (EHEC), kolerabakteerin tai tuberkuloosibakteerin muuttuminen täysin antibiooteille resistentiksi voisi aiheuttaa melkoista tuhoa ihmiskunnan riveissä. Antibioottiresistentissä on kuitenkin yksi positiivinen puoli: se on ainakin osittain palautuva. Bakteerit eivät ilmeisesti mielellään kanna ylimääräistä geenimateriaalia mukanaan ja dumppaavat antibioottiresistenssigeenit heti, jos eivät muutamaan miljardiin sukupolveen (eli pariin viikkoon otollisissa kasvuoloissa tai jotain sinne päin) kohtaa antibiootteja. Jos siis ihmiskunta malttaisi olla käyttämättä antibiootteja esimerkiksi kymmeneen vuoteen ja sitten löytäisi ne uudelleen, bakteerit todennäköisesti heittäisivät jälleen penisilliinen kohdatessaan henkensä hyvinkin tehokkaasti.
Joku muu, mikä?
Rajansa se on minunkin mielikuvituksellani. Kannattaa siis pitää mielessä myös yleiset apokalypsin merkit ja reagoida ajoissa. Toiminta on hyvä alkaa jos:
1. Rahan arvo alkaa laskea tai nousta niin voimakkaasti, että lähikauppa alkaa ottaa vastaan esimerkiksi kotikasvatettuja omenia ja vaihtamaan sen itse leipomaansa leipään.
2. Ulos mennessä alat automaattisesti tarkistamaan sään äkillisten lumisateiden, tornadojen, tulvia aiheuttavien vesisateiden tai muiden henkeä uhkaavien sääilmiöiden varalta.
3. Uutiset peruutetaan telkkarissa, koska koko uutistiimi on flunssassa eilisen influenssaviruksen etenemistä käsitelleen uutispätkän jäljiltä jutun kuvaajan aivastettua vessassa käydessään.
4. Panttaat sähkökitarasi/arvokorusi/urheiluautosi saadasesi vuoden vesilaskun maksettua.
5. KABUUM!!!!!!
torstai 26. elokuuta 2010
Siis mikä maailmanloppu ja miksi siihen pitää varautua?
Jos maailma loppuu, niin mehän kuollaan kaikki vai? No, se vähän riippuu mitä maailmanlopulla tarkoitetaan. Tarkoitetaanko silloin maailmanloppua kirjaimellisesti eli koko planeetan tuhoa, vai puhutaanko pienempimuotoisesta katastrofista. Kyllä dinosaurustenkin mielestä maailma varmaan loppui 65 miljoonaa vuotta sitten, mutta kaikkien dinojen katoamiseen meni karkeasti muutamasta sadastatuhannesta noin miljoonaan vuoteen. Aikaa siis on panikoida ja tehdä vaikka miten ja paljon.
Ehkä olisi kätevämpää puhua sivilisaation tuhoutumisesta. Tapahtuu jotain, mikä hajottaa koko järjestäytyneen yhteiskunnan ja syöksee ihmiset hetkessä takaisin kivikaudelle. Mitäs sitten? Mitä kannattaa tehdä ja minne kannattaa lähteä? Miten pysyä hengissä? Miten suhtautua toisiin ihmisiin? Siis täh? Jos jokin on varmaa niin se, että suunnitelma kannattaa olla valmiina. Luonnossa vaan vahvimmat ja fiksuimmat selviävät. Ja ne, joilla on ollut tarpeeksi älliä miettiä asiaa jo etukäteen. Hyvin suunnteltu on puoliksi tehty :).
Miten todennäköistä tämä sitten on? Eikö ihmiskunta ole rakennettu aika kestävälle pohjalle? No ei, ei se ole. Mietitäänpä ihan semmosta perusskenaariota, että yht'äkkiä sähkön tuotanto loppuisi. Tietokoneet ei toimisi, sairaaloissa pysähtyisi suurin osa laitteista, pakastimet sulaisi, jääkaappi simahtaisi, yöllä olisi todella, todella pimeää, junat pysähtyisi, arkistot katoaisi, rahamaailma lakkaisi pyörimästä... Ja hupsista lallaa, apokalypsihan se siinä!
Aletaan nyt siis hyvissä ajoin miettimään, mitä tehdään ja mihin mennään. Koska jos jokin on varmaa, niin Suomeen ei kannata jäädä. Täällä on kylmää ja pimeää. Ilman keskuslämmitystä ja tuontiruokaa tänne ei todellakaan kannata jäädä odottamaan talvea ja kylmä/nälkäkuolemaa. Elämä on paljon helpompaa jossain muualla. Minne siis ja miksi? Kas siinä pulma.
Ehkä olisi kätevämpää puhua sivilisaation tuhoutumisesta. Tapahtuu jotain, mikä hajottaa koko järjestäytyneen yhteiskunnan ja syöksee ihmiset hetkessä takaisin kivikaudelle. Mitäs sitten? Mitä kannattaa tehdä ja minne kannattaa lähteä? Miten pysyä hengissä? Miten suhtautua toisiin ihmisiin? Siis täh? Jos jokin on varmaa niin se, että suunnitelma kannattaa olla valmiina. Luonnossa vaan vahvimmat ja fiksuimmat selviävät. Ja ne, joilla on ollut tarpeeksi älliä miettiä asiaa jo etukäteen. Hyvin suunnteltu on puoliksi tehty :).
Miten todennäköistä tämä sitten on? Eikö ihmiskunta ole rakennettu aika kestävälle pohjalle? No ei, ei se ole. Mietitäänpä ihan semmosta perusskenaariota, että yht'äkkiä sähkön tuotanto loppuisi. Tietokoneet ei toimisi, sairaaloissa pysähtyisi suurin osa laitteista, pakastimet sulaisi, jääkaappi simahtaisi, yöllä olisi todella, todella pimeää, junat pysähtyisi, arkistot katoaisi, rahamaailma lakkaisi pyörimästä... Ja hupsista lallaa, apokalypsihan se siinä!
Aletaan nyt siis hyvissä ajoin miettimään, mitä tehdään ja mihin mennään. Koska jos jokin on varmaa, niin Suomeen ei kannata jäädä. Täällä on kylmää ja pimeää. Ilman keskuslämmitystä ja tuontiruokaa tänne ei todellakaan kannata jäädä odottamaan talvea ja kylmä/nälkäkuolemaa. Elämä on paljon helpompaa jossain muualla. Minne siis ja miksi? Kas siinä pulma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)