Jos maailma loppuu, niin mehän kuollaan kaikki vai? No, se vähän riippuu mitä maailmanlopulla tarkoitetaan. Tarkoitetaanko silloin maailmanloppua kirjaimellisesti eli koko planeetan tuhoa, vai puhutaanko pienempimuotoisesta katastrofista. Kyllä dinosaurustenkin mielestä maailma varmaan loppui 65 miljoonaa vuotta sitten, mutta kaikkien dinojen katoamiseen meni karkeasti muutamasta sadastatuhannesta noin miljoonaan vuoteen. Aikaa siis on panikoida ja tehdä vaikka miten ja paljon.
Ehkä olisi kätevämpää puhua sivilisaation tuhoutumisesta. Tapahtuu jotain, mikä hajottaa koko järjestäytyneen yhteiskunnan ja syöksee ihmiset hetkessä takaisin kivikaudelle. Mitäs sitten? Mitä kannattaa tehdä ja minne kannattaa lähteä? Miten pysyä hengissä? Miten suhtautua toisiin ihmisiin? Siis täh? Jos jokin on varmaa niin se, että suunnitelma kannattaa olla valmiina. Luonnossa vaan vahvimmat ja fiksuimmat selviävät. Ja ne, joilla on ollut tarpeeksi älliä miettiä asiaa jo etukäteen. Hyvin suunnteltu on puoliksi tehty :).
Miten todennäköistä tämä sitten on? Eikö ihmiskunta ole rakennettu aika kestävälle pohjalle? No ei, ei se ole. Mietitäänpä ihan semmosta perusskenaariota, että yht'äkkiä sähkön tuotanto loppuisi. Tietokoneet ei toimisi, sairaaloissa pysähtyisi suurin osa laitteista, pakastimet sulaisi, jääkaappi simahtaisi, yöllä olisi todella, todella pimeää, junat pysähtyisi, arkistot katoaisi, rahamaailma lakkaisi pyörimästä... Ja hupsista lallaa, apokalypsihan se siinä!
Aletaan nyt siis hyvissä ajoin miettimään, mitä tehdään ja mihin mennään. Koska jos jokin on varmaa, niin Suomeen ei kannata jäädä. Täällä on kylmää ja pimeää. Ilman keskuslämmitystä ja tuontiruokaa tänne ei todellakaan kannata jäädä odottamaan talvea ja kylmä/nälkäkuolemaa. Elämä on paljon helpompaa jossain muualla. Minne siis ja miksi? Kas siinä pulma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti